Ruokavalion vakiintuminen ja Diagnoosi. Reumalääkärillä käynti.

Vuodenvaihteessa 2016-2017 olin siis jo viljattomalla ja täysin maidottomalla ruokavaliolla. Oikea ranne oli tullut kipeäksi ja jouduin muutaman päivän sairaslomalle. Terveyskeskuslääkäri arveli kyseessä olevan jännetuppitulehduksen. Ohimennen mainitsin äidilläni olevan nivelrikon. Lääkäri laittoi verikokeisiin, selvittääkseen reuman mahdollisuutta. Tässä vaiheessa jo aavistin “jääväni kiinni” sairaudesta. Olin halunnut  jo pitemmän aikaa vältellä diagnoosia, että saisin aikaa yrittää parantaa oireet ruokavaliolla. Tiesin, että diagnoosin jälkeen ainut mahdolliseksi katsottu hoitomuoto olisi lääkkeet. 

Muutaman päivän päästä kokeista lääkäri jo soittikin ja sanoi, että reumafaktori on selkeästi koholla ja varaa ajan reumalääkärille Jorviin. Halusi vielä otattaa varmuuden vuoksi sitrulliinivasta-aine verikokeen. Nekin arvot olivat huomattavasti koholla.

Kerroin olevani ruokavaliolla ja suhtautuvani kielteisesti lääkehoitoon. 

Tässä vaiheessa olin jo saanut ruokavaliosta niin paljon hyötyä, että päätin käydä reumalääkärillä ja jatkaa silti pehmeällä hoitomuodolla.

Kaikki jalkojen kivut olivat poistuneet. Samoin olkapää ja niskakivut. Ainoat vaivat olivat enää oikea ranne (jännetuppitulehdus) ja sormet (lähinnä pikkurilli ja nimetön) ja aamuisin tuntuva lievä arkuus päkiöissä, joka meni nopeasti ohi.

Oireet tulivat välillä takaisin voimakkaampina jos erehdyin syömään jotain väärää. Söin vielä myös siemenleipiä, jotka ehkä pitivät tulehdusta yllä. Laitoin niihin erilaisia siemeniä jauhettuna, manteleita ja pähkinöitä.

Sain kutsun Jorviin ja kehoituksen mennä laboratoriokokeisiin uudestaan ja röntgeniin kuvauttamaan kädet, jalat, sydämem ja keuhkot.Tästäkin tietysti huolikäyrä kohosi, kun olin lukenut mitä hoitamaton reuma voi aiheuttaa elimistölle.

Kävin reumapoliklinikalla tammikuun lopussa ja sain diagnoosin seropositiivinen nivelreuma. Voi kuulema viitata nivelreuman vaikeampaan muotoon. 
Keuhkoissa ja sydämessä ei onneksi muutoksia. Ultraäänikuvauksessa näkyi tulehdusta yhteensä yhdeksässä nivelessä.

Lääkäri kuunteli ruokavalioni ja kirjoitti joitain kohtia muistiinkin. Suhtautui kuitenkin asiaan ankarasti ja sanoi nähneensä kaikenlaisia ruokavalio- ja uskomushoitoja läpikäyneitä ihmisiä reumasairaalassa jotka olivat kieltäytyneet lääkkeistä ja olivat nyt pahasti kippurassa ja  pyörätuolissa. Hänen velvollisuutensa oli muistuttaa minua sairauden mahdollisista vakavista seurauksista jos kieltäydyn lääkkeistä. Sovimme, että tulen seurantaan kahden kuukauden päästä, verikokeiden kautta. Lääkäri toivoi, että siihen mennessä suostuisin ottamaan lääkkeet. Sanoin toivovani, että en niitä enää silloin tarvitse, johon vastasi: "Sitä en kyllä usko".

Mielelläni olisin ottanut pidemmän seuranta-ajan, mutta en kehdannut enempää niskuroida.

Eipä ollut kovin itsevarma eikä huoleton olo tämän jälkeen vaikka halusinkin jatkaa ruokavaliokokeilua.

Kun pääsin kotiin, rupesin taas googlettamaan funktionaalisen puolen mielipiteitä sairauden luonnonmukaisesta hoidosta ja sain lisää toivoa ja voimia jatkaa kokeiluani.
Paljon toivoa antoivat myös muiden hyvät kokemukset kuten “reumaton” ja keskustelupalstat ym.

Tärkeää tietoa sain lukemalla Olli Sovijärven artikkelia “autoimmuunisairaudet ja patofysiologiset mekanismit.. “ Pitkälle tähän artikkeliin perustuu nykyinen ruokavalioni.

Olli Sovijärvi oli myös studio 55 vieraana. Tästäkin sain lisää uskoa ruokavalion vaikutukseen.

Eniten on vaikuttanut omat kokemukseni paranemisesta ja oireiden hiipumisesta ja se on ollut todella palkitsevaa seurattavaa. Vaikka välillä onkin tullut takapakkia, kun en ole älynnyt jotain tiettyä ruoka-ainetta oireita aiheuttavaksi ennenkuin kokeilujen ja kipujen palaamisen kautta.